Hylättyjä kerholehtijuttuja #4 (Valhalla) (myös kuvia)

[makke]

Vauxhall Street rod
VALHALLA
(autoraiskarin tarinoita; about osa 5)
Teksti: Marko Pätsikkä
Kuvat: Marko Pätsikkä (ellei erikseen mainita)

Alkusanat
Olin jo vuosia sitten päättänyt, että minun täytyy saada tehdä Vauxhall rod. Etsiskelin 20-30 lukuisia Vauxhalleja pidemmän aikaa, mutta niitä ei juuri Suomesta löydä. Katselin jo tuonne Britanniankin suuntaan, mutta hinnat siellä menivät reilusti yli budjettini, eikä sieltäkään niitä helpolla löydä.
Lopulta kävi niin, että talliini rantautui tämä Velox. Auto ei sinällään ollut ihan sitä mitä hain; liian tuorekin. Mutta kun asiaa aloin ajattelemaan, niin olihan tämä vuosina 1948-1951 valmistettu Velox lopulta ihan hyvä lähtökohta. Onhan kori keulan peltejä ja peräosan viimeistä puolta metriä lukuun ottamatta sama kuin 30-lukuisissa.
Ei kun tuumasta toimeen ja streetrodia rakentamaan…


Auton hankinta
Elettiin syyskuuta 2002 ja olin laittanut yhden Vauxhalleistani myyntiin. Kyseinen auto oli vihreä FD VX 4/90 joka oli kiertänyt vuosien saatossa ties kuinka monella kerholaisella. (Kyseisen auton muuten myi huutokaupalla 1997 Hirvosen Mika Mukkula Meetingissä ja auton huusi itselleen Kinnusen Kalle.) Petrailin VX 4/90:ä jonkin verran: mm. heivasin siinä olleet penkit hevon jonkhaan; olivat jostain Datsunista kenties. Tilalle asensin Ventoran penkit, ovipahvitkin taisin vaihtaa alkuperäisiin yms. Aikani autoa korjasin myös teknisesti, mutta ei kiertopalkinnon tekniikka siltikään tullut mieleisekseni ja kun kaverini Heimon Mikko innostui autosta, niin kaupat tehtiin. Heimo yritti ajella autolla aikansa, mutta heikohkoin tuloksin, joten otin auton takaisin itselleni ja päätin etsiä uuden ostajan.
Eipä mennyt kun päivä tai pari, niin minulle tuli Laitilasta soitto ja tarjottiin 1951 vuosimallin LIP Veloxia. Aikamme kun autoista keskusteltiin, niin sovimme kaupat puhelimessa. Minulle tulisi tuo osittain purettu ja teknisesti rikkinäinen Velox, 1303 Kupla Volkkari sekä 500 mk rahaa.
Lähdin seuraavana päivänä viemään autoa ajamalla Liedosta Laitilaan. Matka onnistui ilman ongelmia. Jätin VX 4/90:n Laitilaan ja lähdin bussilla kotiin. Sovimme, että tulen seuraavana päivänä noutamaan Veloxin sekä Kuplan.
(kuva 1: Auto siellä mistä sen ostin ja juuri siinä kunnossa kun sen ensi kertaa näin 09.09.-02. Huomaa erot lokasuojissa! LIP:ssä on kahta erilaista etulokasuojaa riippuen vuosimallista.)
(kuva 2: Alkuperäisen nahkapenkin tilalle kaveri oli suunnitellut näitä Nissanin penkkejä. Voitte arvata, että ne penkit saivat jäädä auton myyjälle! Auton alkuperäinen istuinosa löytyi metrin halkopinon alta, mutta onneksi ehjänä. )


Autojen siirtelyä
Sain kaverini Heimon apumieheksi autojen noutoreissulle. Olimme matkassa uskollisella työjuhdalla autonkuljetus CF Bedfordillani. Ensinnä otimme kyytiin Kuplan ja kuskasimme sen Lietoon. Matkalla Heimo ilmoitti kiinnostuksensa Kuplaa kohtaan ja sovimme, että jos auto lähtee käymään, niin hän ostaa sen. Kaupan hinnaksi sovimme ennakkoon muodolliset 50 mk. Eipä mua tuo Kupla kiinnostanut yhtään, joten hinta sen mukaan, olinhan saanut ostettua itselleni sen haluamani Vauxi-rodiaihion.
Tallilla sitten tutkimme Kuplaa tovin ja kun sain laitettua sytytyksen kohdalleen ja johdot oikeisiin paikkoihinsa, niin lähtihän se käymään. Eli Kupla oli myyty itse sitä kertakaan ajamatta, sopi minulle mainiosti. Yksi murhe vähemmän ja Eija tyytyväinen, sillä autojen määrä tallissani ei lisääntynyt. Vähentyä olisi kuulemma pitänyt, mutta tasatilannekin kelpasi vielä sillä hetkellä.
Ja ei kun uutta reissua tekemään vaikka oli jo puoli yö. Jäppisen Paulikin ilmestyi paikalle ihmettelemään auton hakuamme. Pauli oli muistaakseni Raumalla hommissa ja tuli sit vapaailtanaan morjestamaan.
(kuva 3: Kello 3 yöllä autoa kyytiin ottamassa. Jäppisen Pauli ja Heimon Mikko kummastelemassa hankintaani.)
Pauli lähti sitten Laitilasta kohti majapaikkaansa ja me Heimon kanssa jatkoimme matkaamme kohti Lietoa. Alkoi jo väsyttämäänkin vietävästi, olihan takana jo täysi työpäivä. Välillä piti matkalla jaloitella etten olisi nukahtanut rattiin. Mutta lopulta pääsimme perille Lietoon Makke’s Garageen kello 5 aamuyöllä. Vielä tarvitsisi Laitilassa poiketa, sillä Veloxin lättäpää kuutosmoottori jäi vielä sinne, sekä välirahaksi sovittu 500 mk.
Tätä kirjoittaessani eletään juhannusta 2009 ja nuo saatavat on edelleen saamatta. Rahasta viis, mutta voisihan käydä moikkaamassa auton myyjää ja kysyä vieläkö kone on tallin perukoilla tallessa. Jos olis, niin sen vois noutaa talliini jemmaan näin kun nykyään itsekin Laitilassa asun.


Tutustumista hankintaan
Vaikka takana oli pitkälle aamuyölle edennyt kotiuttamiskeikka, niin seuraavana aamuna olin jo aikaisin jalkeilla ja tallilla auton kimpussa. Pakko oli päästä tutustumaan hankintaani paremmin. Hommahan alkoi siivoamisella, sillä en voi sietää epäsiistejä autoja edes projektivaiheessa. Alkoi siis valtaisa imurointi ja kuurausurakka. Auto osoittautui varsin hyväksi pelleiltään ja sisustaltaan lähes täydelliseksi. Hienointa sisustassa oli, että alkuperäiset punaiset kokonahkapenkit olivat ehjät ja vielä käyttökelpoisessa kunnossa muutenkin. Lisäksi kojelaudassa oli harvinainen lisävaruste: putkiradio! Varsinkin tuo putkiradio on harvinaista herkkua, sellaista ei tämän ikäisissä Vauxhalleissa juuri näe. Radio on hurjan kokoinen laitos, joka kattaa koko kojelaudan keskiosan ja se on varustettu hienolla kromatulla V-logolla siivekkeiden kera.
Takapenkin alta löytyi se tyypillinen, joka on ollut useassa kauan seisseessä autossani! Tällä kertaa se ei ollut hiirenpesä, vaan koko penkin alusen kattanut rotanpesä. Onneksi tuolle siimahännälle ei olleet kelvanneet penkin pehmusteena käytetyt jouhet, vaan ulkopuolelta oli kannettu rakennustarpeet takaluukun pohjassa olleen reiän kautta.
(kuva 4: Isän oma pikku apuri Joona auttamassa imuroinnissa sekä takapenkin paikalleen asennuksessa. Oppi on mennyt perille… hanskat kädessä ja suojalasit päässä! Niin sitä pitää. ?)
Lattiamatto oli niin hapertunut, että ulkoistin sen yhtälöstä välittömästi. Oli se kyllä alkuperäinen, mutta hyvä jos sen sai pihalle yli 100 x 100 mm paloissa.
Yrjömistauolla tutkin auton papereita ja huomasin auton olleen yhdellä omistajalla uudesta asti ja että se oli ollut liikenteessä vielä 90-luvun puolivälin aikoihin. Samalla valmistenumerosta selvisi, että auto on todellisuudessa vuoden 1948 mallinen eikä suinkaan 1951. Se selvittää miksi toiseksi etulokasuojaksi oli hankittu väärä, eli tuoreempi painos.
Olin siis auton kolmas omistaja. Jaa miksi yrjömistauolla? Rotanpesää imuroidessani ja pöyhiessäni haju sekä pöly oli niin karmea, että laatta lensi.
Lopulta illalla auto oli putsattu sisältä ja oli aika siirtää se tallin säilytystilan puolelle odottamaan aikaa jolloin ehtisin sitä alkaa rakentamaan.
(kuva 5: Auto viimeistä kertaa orkkiskuosissaan.)
Seuraavana päivänä kävin hakemassa kaverilta lainaan ionisaattorin ja laitoin sen auton sisälle pariksi vuorokaudeksi toimittamaan tehtäväänsä. Ionisoinnin jälkeen rotankusen ja –*kulta* haju ja kaikki muutkin epämiellyttävät lemut olivat historiaa.


Ideoiden kehittelyä ja osien ostoa
Auto jäi siis säilytystilaan ja kun vuokraisäntäni kerran sattui huomaamaan hankintani, niin hän syttyi kuin peliautomaatti. Pitihän hänen päästä istumaan ratin taakse fiilistelemään. Mies niin sanotusti ”veti kuivat” auton seistessä tallissa ilman moottoria. Hän ihastui ikihyviksi auton sisustasta ja kaappariovista. Nahkapenkit joissa takapenkilläkin on kyynärnoja, kromia, komea radio ja erikoinen ratti. Ostoakin hän yritti, mutta ohitin kohteliaasti kysymyksen toteamalla ettei tämä yksilö ole nyt kyllä kaupan.
(kuva 6: Vinkkarien ohjaus on ratin keskiössä. Ovelan tuntuinen kun pyörittää rattia, sillä keskiö pysyy paikallaan. Hieno on tuo kromattu pinnapuola rattikin.)
Auton ollessa säilytystilassa en itse kuitenkaan ollut tyystin ilman sen ”seuraa”. Suunnittelin auton tulevaa muotoa, sillä olinhan päättänyt, että tulen pilkkomaan sen totaalisesti ja rakentamaan siitä mieleiseni, kuten 6 vuotta aikaisemmin olin tehnyt Pikku Vihtorin kanssa ja 5 vuotta aiemmin Wet Dream avon kanssa.
Siinä sivussa hankin autoon tulevan tekniikan: Fordin 289 HiPo V8-moottorin, joka oli lähtöisin eräästä dragsterista. Moottori oli osina, mutta kaikki erikoisosat sekä viriosat olivat tallella. Aikoinaan tuosta moottorista oli penkitetty yli 400 hummaa. Paljonhan se on Vauxhall rodiin, mutta voihan kaasujalkaa säädellä. Lisäksi hankin moottoriin klassisia viri- ja koristeosia. Mm. Mickey Thopsonin alumiinivenakopat, Holman Moodyn kahdeksalle yksikurkkuiselle Weberille tehdyn alumiinisen imusarjan ja kaasuttimet (kukahan nuokin sit säätää balanssiin aikanaan?). Ynnä muita erikoisosia. Sittemmin vuosien päästä hankin vielä lisää monenlaista kivaa henkilökuntahinnalla Us-Partsissa työskennellessäni. Mm. kaikki uudet sisuskalut moottoriin, sekä kaikki uudet apulaitteet ja paljon Ford Motorsport viri- ja kustom/rodipalikkaa.
Vaihteistoksi ostin Fordin C6 automaatin, joka vakionakin kestää yli tuhat hevosvoimaa. Sittemmin totesin tuon vaihteiston auttamattomasti liian kookkaaksi autooni ja myin sen pois. Sain hurjan ison tukun rahaa, sillä vaihteisto oli harvinainen, koska se oli pikkulohkon kaavelilla. Vaihdossa tuli myös kaikki palikat manuaalivaihteistoa varten. Manuaalivaihteistoksi ostin sittemmin tehdasuuden Ford Cosworthin vaihteiston, joka on sama mitä käytettiin tehokkaimmissa Mustangeissa. Tai oikeammin Mustangin vaihteistoa käytettiin Cosworthissa.
Hankin myös Jaguarin taka-akselin, koska se on niin hieno ja klassinen akseli rodeissa. Myin sittemmin perän pois kun totesin sen asentamisen liian kamalaksi auton tulevaan paineilma-alustaan joka on täysin säädettävissä. Tuleva taka-akseli on vielä epäselvä, mutta eiköhän sellainen löydy kun sen aika tulee. Noita Opel Omegan/Vauxhall Carltonin lukkoperiä olisi itsellä jemmassa ainakin runsaasti ja ei olisi ollenkaan huono vaihtoehto. Mutta nähtäväksi jää mikä murikka tulee tehot tiehen siirtämään.
Näin olin saanut upotettua euroissa lähes uuden pienen käyttöauton hinnan verran rahaa auton tulevaan tekniikkaan. Mutta mitä sitä ei vannoutunut Vauxhall-mies uhraisi autonsa eteen?! ?
No nyt mentiin välillä ajassa jo liiankin pitkälle muuhun juttuun nähden, joten palataan ajassa taaksepäin.


Valhalla
Tämä auton nimi syntyi hassun sattuman kautta. Onhan nimi todella hyvä kyllä, mutta sen syntyperä autoni kohdalla ei ole se vaan, et kopioin sen viikingeiltä.
Mulla oli Liedossa Makke’s Garagen taukotilassa Corvette flipperin vieressä taulu johon olin kerännyt satoja erilaisia Vauxhall merkkejä ja logoja. Kerran sitten menin hakemaan jotain merkkiä johonkin autooni kun huomasin, että nyt jokin ei täsmää. Aikani siinä katselin merkkejä kunnes lopulta huomasin mistä kiikasti. Joku oli järjestellyt irtokirjaimia ja yhdessä kohtaa kirjaimista oli kasattu nimi ”Valhalla”. Siinä kohtaa päätös oli selvä, siinä on tuleva rodini nimi, sillä pitäähän kustomit ja rodit nimetä vanhan tavan mukaan. Kun kerran noista kirjaimista sen saa tehtyä, niin siinä se oli! Myöhemmin joskus sit selvis kun kerroin kavereille tuosta, että Heimon Mikko oli flipperiä pelatessaan järjestellyt tuon nimen siihen tauluun. Eli kiitos vaan Mikko ideasta!


Purku alkaa ja meinaa päättyä
Se oli 26.05.-03 kun auto siirtyi säilytystilan puolelta työtilaan rikottavaksi. Tässä kohtaa tuleva tekniikka oli jo hankittu ja tulevat korimuutokset kristallinkirkkaana pääkopassani, eli oli aika alkaa auton purkaminen tulevia muutostöitä ajatellen.
Siinä autoa purkaessani huomasin, että en siitä itse paljoakaan tule tarvitsemaan. Kasasin mulle ylimääräisistä osista keon ja päätin ne hävittää jonnekin. Itselle jätin penkit, kojelaudan ja korin. Jälkeenpäin harmittaa, että annoin mennä pois myös ratin.
Autoa purkaessani tapahtui vakavahko tapaturmakin. Olin auton alla katkaisemassa pienessä pantteessa olevaa vaihdevipua joka oli umpirautaa halkaisijaltaan noin 10 mm ja pituutta puolisen metriä. Katkaisua suoritin lattialla selälläni maaten 120 mm kulmahiomakoneella jossa oli kiinni lähes loppuun ajettu 0,8 mm katkaisulaikka. Juuri kun tuo tanko oli katkeamassa tuli sähkökatko ja kone pysähtyi kuin seinään tangon sulkiessa samalla laikan. Sähkökatko kesti vain sekunnin murto-osan. Olin juuri toisella kädellä ottamassa tangosta kiinni taivuttaakseni sen toiseen suuntaan jotta saisin laikan irtoamaan. Toisella kädellä jossa kone oli hamusin peukalolla virtakytkintä sammuttaakseni koneen. Kuinkas kävikään; sähköt tulivat takaisin ennen kuin olin saanut tehdyksi nuo toimenpiteet ja laikkakone pärähti käymään sillä seurauksella, että laikka repesi ja hyppäsi vasemman käteni ranteeseen repien valtimon auki. Verta lensi kuin sikaa teurastettaessa ja tuli armoton kiire terveyskeskukseen. Kiristin vyön käden ympärille jotta veren tulo edes vähän estyisi, mutta apu oli surkea. Olin yksin kotona ja ambulanssia en halunnut soittaa. Ajoin sit omalla autolla terveyskeskukseen 5 km matkan. Onneksi oli automaattivaihteinen auto, sillä koko ajan piti toisella kädellä painaa valtimoa. Ranne tikattiin ja muistoksi tuosta hasardista on arpi ranteessa sekä jokin koteloitunut laikan pala tai vastaava joka liikkuu ranteen sisällä kun sitä sormella painelee. Tällä välin kun olin ollut tikattavana oli vuokraisäntä poikennut tallilleni kun kiireessä lähtiessäni olin jättänyt ovet auki. Mies oli aivan vitivalkoinen kun saavuin tallille. Seisoi siinä puretun korin vieressä armottoman kokoisessa verilammikossa ihmetellen onko Makkesta henki lähtenyt. Verta oli lattialla runsaasti, sillä terveyskeskuksessa minulle annettiin 3 pussia verta lisää. Tämä on ainut vakava tapaturma mitä minulle on koskaan tapahtunut metallityöstökoneiden kanssa.
Osien suhteen soitto eräälle tutulle jolla oli yksi museo LIP sekä toinen työn alla. Kerroin, että olisi läjä LIP Velox osia tarjolla hintaan 50 euroa. No tottahan toki osien noutaja saapui tontille melkein ennen kuin olin saanut puhelimen suljettua. Siinä sit kasasimme Mersun lavalle ison läjän osia ja kauppasumma vaihtoi omistajaa. Kaikki meni kunnialla, mutta lopussa sit tuli kommentti, et: ”eikö nuo ehjät nahkaistuimet ja radio kuuluneetkaan kauppaan?” Sanoin, että eivät, sillä olinhan puhelimessa jo kertonut ne pitäväni itse tulevassa rodissani. Sit alkoi ojentelu: ”Eihän nyt tuollaisessa tulevassa raiskatussa autossa voi olla noin harvinaisia osia, vaan ne pitää olla museoajoneuvossa.” Hänen autossaan kun kuulemma on linja-autosametilla verhoillut kangaspenkit ja radiosta ei tietoakaan.
Kerroin, että olen pahoillani, mutta nämä osat kyllä tulevat olemaan tässä ”raiskatussa” romppeessani ja mielestäni 50 euroa muista osista ei ollut kohtuuton pyynti. Edelleen luento jatkui, ettei tuollaisia rodeja ja kustomeja saisi rakentaa. Menin sanattomaksi ja erosimme kyllä näennäisesti sovussa. Hän harmissaan, kun ei saanut himoamiaan osia ja mä harmissani, ettei saisi olla luova autoa tehdessään. Sittemmin kyllä ollaan oltu puheissa ihan hyvässä hengessä. Mainitsin asian vaan koska minua henkilökohtaisesti harmittaa ettei museoautojen ja muuteltujen harrastajat voisi ymmärtää toisiaan. Tai yleensä muutoksia tekevä ymmärtää museoajoneuvon rakentajaa, mutta ei päinvastoin. Nytkin yksi muutettava auto luovutti nimelliseen summaan ison kasan alkuperäistä osaa jotta kasaan saataisiin taasen yksi museoajoneuvo. Mielestäni taas yksi muutettu auto osillaan saattoi kaksi museoautoa entistä ehompaan kuntoon. Näin yhden sijasta kolme autoa valmistuu kukin omansalaisena. Piste!


Ja ei kun ”raiskaamaan”…
(kuva 7: Hylsy jota on hyvä alkaa pilkkomaan.)
Kun auto oli purettu osiin, niin kori osoittautui edelleenkin varsin ruosteettomaksi. Hyvä niin, sillä nykyään hylkään kaikki umpilahot ja etsin niin kauan, että löydän terveen lähtökohdan maksoi mitä maksoi. Olen niin lopen kyllästynyt mätähitsauksiin. Sen jälkeen kun Pikku Vihtorista hitsasin korista yli 60 % uusiksi, niin päätin, ettei koskaan enää!
Helmat olivat mädät, mutta ne tekisin uusiksi kuitenkin, koska sisäosa on alkujaankin puuta, joten so what!
Tuollainen pelkkä kori olisi ikävä siirreltävä, joten hitsasin etupalkkien väliin poikkipalkin johon kiinnitin ostoskärryn 360 astetta pyörivän renkaan. Taakse hain isältäni Fiat 127:n navat jotka hitsasin kiinni vesijohtoputkeen ja nyt kori oli näppärästi siirreltävissä.
Ja korin kimppuun… Ihan aluksi heftasin etu-ovet osaksi koria, jotta voisin rauhassa alkaa pilkkomaan koria pelkäämättä että se retkahtaa. Takaovet hitsasin päittäissaumalla 100% kiinni osaksi koria.
Autosta oli suunnitelmieni mukaan tulossa reilusti chopattu business coupe hardtop. Joten ei kun katon kimppuun. Katto alas ja silleen. Katosta poistin 250 mm siivun, joten laskemisen ja tuon palan poistamisen jälkeen katto jäi todella lyhyeksi C-pilareihin nähden. A-pilareita en lopultakaan kallistanut ja B-pilarithan poistuvat kun autosta tulee 2d hardtop. Katon korkeuden mittasin silleen, että olutpullo jää 20 mm liian pitkäksi kun sitä yrittää tunkea tuulilasinaukosta sisään tuulilasin kallistuskulmassa. Ensin tein sen niin, että pullo mahtui juuri ja juuri, mutta jälkeenpäin tiputin vielä tuon parikymmentä milliä ja vasta sitten linjakkuus alkoi olla kohdallaan.
(kuva 8: Auto on aika veikeän näköinen keulasta. Eräs vanhempi nainen sanoi keulan näyttävän ihan kuin sarjakuvasta Ressu ja Punainen Paroni. Kieltämättä siinä on jotain erikoista.)
(kuva 9: Eipä istunut katon loppuosa paikalleen heittämällä. Keskelle jäi pussi jolle piti tehdä jotain. Viilto keskelle ja pala pois, siinä se oikea lääke.)


Takapakkia
Kun sain hitsattua katon oikeaan korkeuteensa, niin päätin jatkaa etuovia vaikka alkuperäismitoillakin se oli ihan siedettävä. Jatkoin etuovia 150 mm linjakkuuden takaamiseksi. B-pilarin siirsin toki tuon matkan ja hitsasin kiinni osaksi koria ex-takaoviin. Sitten otin 15 x 15 mm rhs-palkkia ja päätin hitsata ne entisten B-pilarien ja A-pilarien väliin jotta oviaukot eivät missään nimessä muuttaisi muotoaan muutostöitä tehdessä. Olin jo kattoa hitsatessa katsonut, että auto vaikuttaa jotenkin epänormaalilta ja -symmetriseltä kun katsoo takaikkunanlinjaa sivusta.
Näitä palkkeja hitsatessa huomasin, että kori oli kuin olikin ollut poissa mitoistaan jo alkujaan. Kuljettajan ja hanttarin oviaukoissa oli 25 mm mittaero, vaikka olin siirtänyt B-pilareja millilleen saman matkan taaksepäin molemmin puolin. Nyt alkoi vituttamaan jos suoraan sanotaan. Olin jo hitsannut takaovet, B-pilarit ja katon kiinni 100%:lla päittäissaumoilla. Ei auttanut muu kuin alkaa pilkkomaan jo valmiiksi tehtyä työtä tehtaan mokan takia.
Mietin asiaa ja tulin siihen tulokseen, että tuo 25 mm mittaero oli saatu neliovisessa autossa tehtaalla hukutettua täysin huomaamattomiin kasvattamalla toiselta puolelta ovirakoja. Ja noita rakoja tässä 4d saloonissa oli 4 kpl, ns. nykyautojen 3 kpl sijaan. Siis etu- ja takaovien välistä näkyi B-pilari myös ovien kylkipeltien väliseltä alueelta.
(kuva 10: Katon muotoilu menossa. Kuvassa 50 mm siivu jossa on punainen tussiviiva joka kertoo tehtaan mittavirheen joka mun oli korjattava.)
(kuva 11: Makke vitutuksissan joutuu korjaamaan tehtaan mokia ja laikka laulaa. Kuva: Mika Kallioniemi)
Kun olin saanut tehtaan mokan korjattua oli taas aika siirtyä muutostöihin. Poistin tippalistat molemmin puolin kattoa. No joo, helppoa se olis ollut jos se olis käynyt niin vain. Katon rakenne oli sellainen, että tippalistat poistaessani piti kaikki saumat hitsata kiinni tai palat tippuisivat tallin lattialle. Olin jo toki aikaisemmin poistanut kaikki katon jäykkärit, sillä eihän tuleva kattolinja ollut alkuunkaan sitä mitä se oli ollut tehtaalta. Eli ensin hitsasin koko katon sivut kiinni ja sit liitin siihen ex-ovien karmit. Näin sain aikaiseksi hardtop korille sopivan linjan ja tiivisteille paikan. Lisäksi näin kattolinjasta tuli pyöreä alakulmastaan eikä teräväkulmainen kuten alkujaan. Sekoittelin noita karminpaloja tallin lattialla ja otin palan sieltä ja toisen täältä saaden aikaiseksi hyvältä näyttävän katon sivulinjan.
(kuva 12: Kuvasta näkyy, että ovien karmit on hitsattu osaksi kattoa. Kuvassa näkyy myös tuleva hattuhylly jota rakennan metritavarasta.)


Lokasuojat
No eihän takalokasuojat tietysti sellaisenaan kelvanneet. Päätin levittää autoa, joten hitsasin takalokasuojat osaksi koria. Ja tietysti hitsasin, koska tässä autossa saumoja ei tule olemaan kuin ovien raot ja konepellin takaosan poikittaisrako. Lokasuojia levitin takaa enemmän kuin edestä ja näin sain korostettua kiilamuotoa. Takaa 55 mm ja etureunasta 20 mm. Aloitin jo osassa paikkaa tinaamaankin lokasuojia, mutta sittemmin päätin, että hitsaan ensin koko kopan nippuunsa ja sitten vasta alan tinaamaan koko reen kerralla. Lokasuojiin jouduin kyllä tekemään ruostepaikkauksiakin, mutta en sentään ihan mahdottomia määriä. Samalla myös hitsasin umpeen vasemmassa takalokasuojassa olleen polttoaineen täyttöaukon, sillä jatkossa sille tulee ihan uusi paikka.
Etulokasuojista en välittänyt, sillä olin päättänyt jo kauan aikaa sitten, että autosta tulee hyvinkin erikoinen siinä mielessä, että teen siitä etulokasuojattoman. Eihän siinä ole mitään erikoista ettei rodissa ole etulokasuojia, mutta siinä on, että auto on kiilakeulainen ja sellaisia en ole koskaan nähnyt rakennetun ilman etulokasuojia. Sittemmin kun muutin Liedosta Laitilaan heitin nuo etulokasuojat romulavalle kun olivat eripariakin.
(kuva 13: Takalokasuojien muotoilu menossa. Samalla hitsasin takaluukun osaksi koria sekä hitsasin umpeen entisien takavalojen reiät.)


Peräosa
Siinä kun istuskelin katselemassa auton peräosaa ja kiinni hitsattua takaluukkua, niin päässä vilisteli erinäisiä ideoita ja se oli selvää, ettei autoon tulisi irtopuskuria. Eipä kun varastoja penkomaan ja pian mulla oli kädessäni 1960 PA Veloxin etupuskuri jonka ajattelin pilkkoa osiin ja sovitella sen pala palalta rodini perään.
(kuva 14: Peräpään muotoilu alkamassa. Pilkottu PA:n puskurin keskiosa asettumassa paikalleen.)
Paloista sen saikin tehdä, jotta sen sai edes jollain tavoin sopimaan ihan erilaisiin muotoihin. Kun olin saanut viilletyn keskiosan hitsattua kiinni, niin seuraavaksi oli edessä muotoiltujen osien sovittaminen jatkoksi. Muutin ne mieleiseeni kulmaan ja kun ne jäivät vielä vajaaksi, niin loppuosan muotoilin metripellistä.
(kuva 15: Nyt perä alkaa jo hahmottumaan.)
(kuva16: Nyt ”puskuri” yläosaltaan valmiiksi tehtynä ja samalla jo ex-rekisterikilven reunat muotoiltuna ja tulevien pakoputken paikkojen tsuumailua.)
Vasen puoli jäi loppuosaltaan vielä muotoilematta johtuen siitä, että sitä oli joskus tölväisty jonnekin ja muodot eivät vastanneet toista nurkkaa, joten päätin sit myöhemmin tehdä ensin korjaustoimenpiteet; halu saada muotoja esiin oli ensi sijalla. Ex-rekisterikilven paikka oli mielestäni liian kulmikas muutoksiin nähden, joten päätin muotoilla sitä. Sivuosiin tein liekkimuotoon menevän palat joka päättyivät nollapisteeseen muun korin kanssa. Olihan tuo ex-rekisterikilven paikka noin 10 mm korkeammalla takaluukkuun nähden. Ensin meinasin tasata ex-rekisterikilven paikan takaluukun tasoon, mutta päädyinkin käyttämään sen muotoja auton muotoilussa. Myös hävitin pellillä yläreunan suoran linjan tehden siihen kaaren ja keskelle liekkimäisen piikin. Autoon on muuallekin tulossa vastaavia juttuja ja ne tulen kaikki toteuttamaan pellistä tehtynä, en maalamalla kuten yleensä ne tehdään. Peräpää vaati vielä jotain ja koko alareunan sain nätisti taittumaan auton alle kun hitsasin pilkotun PA:n puskurinosien alareunaan pilkotun Chevetten puskurin. Näin perästä tuli yhtenäisen näköinen ja nätisti auton alle kaartuva.
Peräosan muotoilusta tuli varsin erikoinen. Kuten vannoutunut rodi/kustom kaverini Romppasen Pasi totesi, että ihan Hollywood kustom tulee mieleen.
(kuva 17: Tällainen peräosasta sitten tuli tässä kohtaa. Nämä tulevat olemaan lopulliset muodot takaosan alapäässä.)

Katto
Seuraavaksi oli edessä katon takaosan saattaminen tulevaan malliinsa. Ensinnä piti rakentaa hattuhylly. Hitsasin rhs-palkkeista tilapäisen tukikehikon, jotta hattuhyllyä hitsattaessa se ei taittuisi alaspäin, vaan pysyisi vaakasuorassa kuten halusin. Hattuhyllyn alareunaan taivutin rhs-palkit tulevan katon kaarilinjaan ja hitsasin alle tukikehikon jonka pellitin päälipuolelta.
Tätä ennen olin leikannut katon takaosan orkkispellit suoriksi hävittäen näin kaikki vanhan takalasin ja takatolppien muodot, sillä tarkoitushan oli tehdä koko takaosa uusiksi.
(kuva 18: Hattuhylly valmiina hefteissään ennen kiinni hitsausta ja seassa tilapäisiä tukipalkkeja.)
Seuraavaksi oli sitten edessä katon takaosan laskeminen tulevaan korkeuteensa. Edessä oli korkeudeltaan noin 350 mm alueen pellittäminen koko auton leveydeltä taittuen myös kylkilinjaan. Metripellillä aloin sit pellittämään takaosaa. Tein takaosan noin 300 x 300 mm paloista taivutellen niitä kattolinjan kanssa saumattomasti yhteen sopiviksi. Olisin halunnut tehdä koko osan yhdestä palasta, mutta tilaamani English Wheel eli englannin pyörä ei ollut vielä saapunut minulle. Tietämättömille kerrottakoon, että kyseessä on työkalu jossa rissojen välissä liikutellaan peltiä ja näin saadaan aikaiseksi kaarevia muotoja. Sitkeydellä tuolla työkalulla valmistaa vaikka lokasuojan joka vastaa ihan alkuperäistä.
(kuva 19: Katon takaosa muotoutumassa.)
Kun olin saanut hitsattua koko katon alaosan umpeen olisi ollut aika tiputtaa takaluukku alemmas. Purin vielä pois tilapäistuet hattuhyllyn alta ja hitsasin pari palkkia tulevaan takaluukun korkeuteen.
Tässä kohtaa tuli kuitenkin eteen töiden loppuminen sillä erää ja auto oli aika siirtää joksikin aikaa seisomaan säilytykseen rakentajan itse tehdessä muuttoa Liedosta Laitilaan. Työt loppuivat tällä erää 19.11.2006.
(kuva 20: Katto nyt linjassaan ja olen varsin tyytyväinen lopputulokseen, sillä on ihan linjakas, ei ole veteliä paikkoja vaikka vasta tässä kohtaa ihan 100% hitsattujen saumojen alashionnan jäljiltä.)


Suunnitelmat, muutto ja nykypäivä
Autoa rakentaessani tallillani sitä kävi ihmettelemässä runsainmäärin vannoutuneita rodi- ja kustomharrastajia. Melko lailla yleisenä mielipiteenä oli, että autosta tulee hyvinkin mielenkiintoinen ja taatusti erilainen mitä on noissa piireissä totuttu näkemään. Eniten näitä jenkkiautoharrastajia ihmetytti auton koko, sillä yleisenä luulona tuntui olevan, että auto on pienikokoinen ja mitätön.
Jos suoraan sanotaan, niin kyllä ottaa päähän, että tuossa luomisvimmassa olleen miehen piti alkaa tehdä muuttoa. Ja siinä olikin tekemistä. Asunto piti tyhjentää ja ei ollut pahakaan, vaikka kyllä siinäkin työtä riitti. Edessä oli se pahin, eli 500 neliömetrin tallin tyhjentäminen, jossa autoja oli pari kymmentä ja osia, koneita sekä työkaluja ihan silmittömät määrät. Noin kuukausi meni pelkässä tallin tyhjentämisessä. Vieläkin puistattaa tuo muutto, joten ei siitä asiasta sen enempää.
Valhallan katon alereunaan olisin halunnut tehdä ikkunat. Siihen mulla on visiot, tulee kolme ikkunaa. Keskelle pieni ovaali ja sitten reunoille pienet sivulle kaartuvat pisaramalliset taitetut ikkunat. Samalla takaluukkua oli tarkoitus tiputtaa etureunasta 150 mm kiilamaisesti taakse, jotta perästä tulee oikean näköinen business kupee, eikä nykyisen näköinen möhköpeppu.
Noita töitä haluaisin päästä jatkamaan mahdollisimman pian ja niin varmaan tapahtuukin parin kolmen kuukauden sisällä. Olen saanut Laitilassa asuntoni jo aika pitkälle rakennettua, sekä myös tallini tehtyä varsin pitkälle ja hankittua myös naapurista entistä Makke’s Garagea suuremman toisen tallin. Kun kesäloma koittaa heinä-elokuussa, niin Valhalla siirtyy talliini ja työ jatkuu taas entistä suuremmalla innolla, sillä patoutumia on kertynyt hurjasti purettavaksi.
(kuva 21: Valhalla lähdössä säilytykseen vanhempieni luokse tammikuussa 2007.)
(kuva 22: Kustom & Rodi lehti Primerissa #12 (1/2005) ollut kuva sekä teksti. Kiva huomata, että Vauxhallia arvostetaan ”piireissä”. Jatkan siis autoillani samaa pioneerityötä harrastamamme merkin tunnettavuuden ja arvostuksen eteen mitä olen vuosia tehnyt mm. Pikku Vihtorin kanssa.)

To be continued…

[Jarko]

Taas himottaisi nähdä niitä kuvia. Täytyy myöntää, että ajatus ryhdikkään alkuperäisyksilön pilkkomisesta vihloo, mutta on totta, että alkuperäisosia ei riitä joka auton entisöintiin. Voi olla, että ilman Makkea Suomessa olisi yhden rodin ja yhden entisöidyn auton asemasta kaksi entisöintiä odottavaa ikuisuusprojektia.

[anglia]

Voi olla, että ilman Makkea Suomessa olisi yhden rodin ja yhden entisöidyn auton asemasta kaksi entisöintiä odottavaa ikuisuusprojektia.

Näin on.Ja hyvä homma kun Makke on jaksanut kirjoittaa juttuja projekteistaan

[makke]

Yritän jaksaa kuvia laittaa ja ne pienentää kohtuu kokoon. Sen teen ajallaan, mut nyt oikeesti panettaa... Huomio naiselleni ja kuvat sit aikanaan. Tällast tää joskus!! ;
Mut kuvia tässä vähitellen...

[makke]

kuvia #1

[makke]

kuvia #2

[makke]

kuvia #3

[makke]

kuvia #4

[makke]

kuvia #5

[makke]

kuvia #6

[makke]

kuvia #7

[makke]

kuvia #8

[makke]

Joitain kuvia joita en ollut laittanut tuohon kerholehtijuttuun, mutta tänne laitan. #2

Edit: Lisäsin kuvatekstit

[makke]

Joitain kuvia joita en ollut laittanut tuohon kerholehtijuttuun, mutta tänne laitan. #3

Edit: Lisäsin kuvatekstit

[makke]

Joitain kuvia joita en ollut laittanut tuohon kerholehtijuttuun, mutta tänne laitan. #4

Edit: Lisäsin kuvatekstit