Olen uusi/vanha jäsen kerhossa. Edellisen kerran olen ollut jäsenenä joskus viime vuosituhannella. Hankin otsikon auton joskus armon wuonna 1998, jolloin mittarissa seisoi 94000 kilometriä. Autostani oli jopa juttua Aarnikotkassa (4/1999). Juttu päättyi siihen, että ilmoitin tavoitteekseni saada auto vielä jonain päivänä museorekisteriin. Autoni jäi tämän ajokauden jälkeen seisomaan silloisen hallituksen jäätävästä painostuksesta. Seisonta-aikaa koitui sitten kaikenkaikkiaan yli 7 vuotta, kunnes vuonna 2009 kesällä muutin elämäni autoharrastus-ystävällisemmäksi. Ensi töikseni kaivoin Vivan esiin ja ajattelin laittaa sen hetimiten kuntoon, koska ehtisin vielä ajelemaan ennen talviseisontaa. Toinen syy oli se, että tiesin auton olevan harvinainen ja sikseen arvokas, mutta koska ihan virallisiin papereihin (ositus) auton arvoksi merkittiin 2000 euroa rekisteröimättömänäkin, oli se ihan pakko taas saada liikenteeseen!
Hieman oli sammaloitunut ja mattapintainen, mutta kokonaista 8 tuntia tarvittiin töitä, että Viva oli taas käyntikunnossa, ihan hyvin 7 vuoden seisonnan jälkeen
. Tavoitteena oli ehtiä väärämerkkisten syyskokoontumiseen Renkoon yhdessä velipojan kanssa. Niinpä tein pari päivää vielä hommia ja menin päivää ennen toiveikkaana konttorille. Tuloksena oli Dirk Nowitzkin käsivarren mittainen vikalista, josta helminä mainittakoon mm. jarrut jumissa, käsijarru tehoton, oikea taka-alatukivarsi läpimätä, oikea alapallo väljä sekä valojen suuntaus ties minne. LIsäksi noin puolet esim. merkkivaloista ja sähköistä oli pimeänä, bensa- ja nopeusmittari eivät toimineet, mutta se ei lannistanut. Puuhakilvet konttorilta mukaan, ja aamulla reilu parinsadan kilometrin lenkki edessä. Tyttöystäväni lähti matkaan mukaan tutustumaan hieman elämäntapaan nimeltä harrasteautoilu. Matkaeväiksi otettiin korillinen syötävää, kalalaatikollinen työkaluja ja toinen akku. Matkaan meni lopulta noin neljä tuntia (!) jonka aikana tuli neljästi pysähdyttyä ja tehtyä mm. "ohitusleikkaus" eli termostaatti pois. Kuraojasta tuli otettua vähän vettä vielä... hieman tyttöystävä oli ihmeissään, kun neljännen kerran pysähdyttäessä broidi hymyili aurinkoisesti ja tempaisi pellin auki... Leimaan sain auton helposti, neljännellä yrittämällä... 
Seuraava ajokausi alkoi täydellisellä himatahnakäsittelyllä, mutta suunnitelma oli selvä: ulkopuoli maalataan uudestaan. Laturi vaihdettiin myös, koska paluumatkalla Rengosta akku ei enää saanut latausta lainkaan.
Hommasin Vivaan talven aikana myös alkuperäiset kilvet. Maalaus oli siis seuraavaksi suunnitelmissa. Onneksi vanha naapurini on maalari, joten lomamatkamme ajaksi vietiin auto kaverin talliin. Vähän pääsin pohjia tekemään kuitenkin ja muutaman mikroskooppisen paikan hitsaamaan. Tässä vaiheessa aiemmin suunnittelemani museorekisteröinti alkoi jo tuntumaan jopa realistiselta.
Kesäkuun puolessa välissä auto oli jo ulkoa maalattu ja sen jälkeen loppu ajokausi sujui raakaa matka-ajoa tehden. Käytiin sentään paikallisessa classic car showssa näyttäytymässä, mutta muun ajan pelkästään nautittiin ajamisesta. Katsastus oli syksyllä, ja katsastusmies oli tällä kertaa sama kuin viime vuonna. Kaveri käveli auton ympäri, ajoi lenkin ja jutteli mukavia samalla kun löi leiman papereihin!
Yksi takaisku sentään kauteen mahtui, kun yhtenä iltana ajellessani veto loppui kuin leikaten risteyksen jälkeen... jätin koneen käyntiin ja kurkkasin auton alle. Kaikki näytti olevan kunnossa ja laitoinsiis vaihteen päälle ja nostin kytkintä, ja kas, kardaani ei pyöri! Diagnoosina katkennut päävoimansiirtoakseli!Noh, luonnollisesti varaosa löytyi kotoa ja laatikko vaihdettiin päittäin. Jälkikäteen tuli mieleen, että olisihan sen kytkinlevynkin voinut vaihtaa samalla...
Siinä kunnossa sitten lähdettiin talvilepoon.Ajokaudelle 2011 ajattelin sitten ottaa koneen pois, uusia kaikki tiivisteet ja pestä konehuoneen ,jotta se olisi samaa paria ulkopuolen kanssa...Aloitin homman tammikuussa rennolla aikataululla. Tarkoitus oli ottaa kone pois, venttiilikopan ja öljypohjan tiivisteet sekä kaikki kaasarin tiivisteet uusiksi sekä poistaa tuuman paksuudelta pikeä kaasarin päältä...
Loppujen lopuksi tiivisteet tuli vaihdettua, kaasari putsattua ja säädettyä, tulpat tsekattua, tulpanjohdot vaihdettua, kytkinlevy ja painelaakeri uusittua, puolet konehuoneesta huonosti maalattua ja tukku muita moottorin osia maalattua myös (Öljypohja, öljynsuodattimen kotelo, ilmanputsarin torvi, lämmityslaitteen kotelo ja venttiilikoppa sekä jäähdyttimen suojapelti ja ite jäähdytin). Jouduin myös hankkimaan uuden kaasuvaijerin kun vanha meni poikki, tietysti, kun olin muuten täysin valmis...
.Kuriositeettina mainittakoon, että imusarjan kyljestä puuttui noin peukalonpään kokoinen pala köykämiiniä...! Ei silti ollut puhki, joten ei muuta ku paikoilleen vaan. 
Luonnollisesti tähtäsin taas liikenteeseenottoon toukokuun alkuun ja onnistuin siinä taas! (Pakkorako, tyttöystävällä on silloin syntymäpäivä ja olen pyhästi luvannut hänet viedä ajelulle...).Ensimmäinen päivä liikenteessä menikin ihan kivasti, mutta seuraavaksi alkoi sulakkeita palaa. Jäljitin ongelman solenoidille viimein. Virtalukolta tuleva johto oli irti ja silti startattiin iloisesti! Vaihdoin myös solenoidin, sama toistui, joten purin ja vaihdoin alkuperäisen takaisin kunnostettuna. Tämäkään ei auttanut, joten ei auttanut muu kuin köljätä varastot läpi, josko olisin ollut niiiiiiin kaukaa viisas, että olisin tallentanut yhden etujohtosarjan... ja olinhan minä!
Johtosarjan vaihdettuani (kunhan olin ensin purkanut ja paikkaillut alkuperäistä tuloksetta) auto alkoi taas pelaamaan. Oli ilmeisesti lyönyt läpi sen verran rajusti, että eristeet eivät enää toimineet. Sen jälkeen siirsinkin sitten, heti konepellin ja moottoritilan vahattuani, katseeni muualle autoon. Ikkunan alatiivisteet olivat molemmin puolin entisiä, verhoilut nuhjuisia ja penkkien päälle oli uutena laitettu jo miljoonalla hakasella kiinni "so seventies-tyyliset" laamankarvapäälliset. Tempaisin ne yhtenä päivänä pois, ihan helposti, kunhan olin ensin irroittanut ja purkanut atomeiksi takapenkin, vaan todetakseni, ettei olis tarvinnu... 
Oviverhoilut otin myös pois, kuskinpuolelta sen, mitä oli jäljellä... Varaosa-autostani olin saanut hantin puolelle tiivisteet. Ikkunatiivisteistä alatiivisteen vaihto on ehdottomasti vit**maisin, sokkona yrittää maalipintaa naarmuttamatta koukkia tiivistettä ylös... TS-manuaali näytti tähänkin erikoistyökalun, mutta en mistään siihen hätään moista virkkuukoukkua löytänyt. Kuskinpuolelle sain yhden tiivisteen vaihdettua ja yhtä olen edelleen vailla.Pesin vielä alkuperäiset penkit kertaalleen, oviverhoilut sekä lattiamattoa. Käsittely tarvinnee vielä uusia toistamiseen. Vanteet ajattelin vielä maalauttaa, konehuoneen korjausmaalauttaa ja vaihtaa ikkunalistat ja laittaa tavaratilan maton paikoilleen, jonka jälkeen ehkä syksyllä on asiaa museomiehelle... ans kattoon ny, riippuu tietysti siitä, miten saan osia metsästettyä...
Laitan sulle illalla vielä viestiä osista mitä kyselit, ja jäsenmaksun maksuohjeet tulee samalla 