Hylättyjä kerholehtijuttuja #3 (VauxOmega) (myös kuvia)

[makke]

Käyttöauton käsistälähtö…
VauxOmega
(autoraiskarin tarinoita; about osa 7)
Teksti: Marko Pätsikkä
Kuvat: Marko Pätsikkä

Alkusanat
Olipa Opel ei kun Vauxhall! Omega ei kun Carlton! Monta sellaista ja paljon irto-osia. Ja lopulta tapaus kuinka käyttöauto jäi talliruusuksi vaikka oli erinomaisessa kunnossa.

Hankinta
Mielessäni oli tovin ollut hankkia käyttöautonani toimineen Vauxhall Cavalier Mk3:n tilalle isoveli. Cavalier tuntui vähän nuhaiselta etuvedolta; kakkosautona se menisi, mutta ei ykkösautona jossa tarvitsisi olla tehokkaampi moottori, takaveto, mieluusti automaattivaihteisto ja eritoten kokoa. Tiedossani oli yksi Englannista tuotu Carlton Mk3, mutta mielestäni hintapyyntö oli kohtuuton, joten en edes alkanut hieromaan kauppoja autosta ja pahinta siinä oli, että se oli liian uusi, eli katalysaattorilla varustettu malli.
Olin noihin aikoihin töissä US-Partsissa ja takaoven kautta kävi hyvinkin paljon väkeä päivienmittaan juttelemassa niitä näitä ja kahvittelemassa kanssamme. Yhden vieraan kanssa sit tuli puheeksi tämä Opel A Omegana ja Vauxhall Carlton Mk3:na tunnettu automalli. Hän kertoi, että hänellä olisi joutilaana kaksi Omegaa ja voisi vaihtaa ne johonkin. Toinen on kuulemma Turun Sanomien entinen edustusauto ja toinen hyvin vähän ajettu tapaus. Sanoi innostuksen hiipuneen, kun siitä mistä hänen piti tehdä käyttöauto, ei ollut saanut pientä kilkatusta pois moottorista. Hän oli vaihtanut kaikki täysin uutta yläkertaan ja kilkatus ei ollut poistunut. Toinen oli kuulemma moottoristaan ihan OK-kunnossa.
Sovimme siinä sit autoja näkemättä kaupat. Maksuksi autoista meni hänelle yhdessä CF Bedfordissa ollut Chevroletin rivikutonen. Sovimme, että noudan autot loppuviikosta kaverin kanssa ja moottorin hän saa Bedfordista kun ehdin sen irrottamaan.


Käyttöautona…ko?
Autojen haussa ei ollut sinällään mitään ihmeellistä, molemmat olivat kilvissä ja kun laittoi akun paikkaansa molemmat sai ajettua kotiin.
Kotona sit aloin tutkia autoja ja totesin tilanteen sikäli harmittavaksi, että molemmissa oli jotain mitä halusin toiseen. Aikani mietin kummasta tekisin auton ja kumman pilkkoisin varaosiksi. Oli ihan sama kumpi olisi se mistä tekee, koska molemmat olivat katalysaattorittomia malleja. Päädyin tekemään autoa automaattivaihteisesta kilkattavasta ex-Turun Sanomien autosta. Ihan siksi, että se oli jo valmiiksi automaattivaihteinen ja varustellumpi malli mm. ajotietokoneella varustettu.
Ei kun purkamaan varaosa-autoa. Siirrettäväksi toiseen lähti moottori, sähköinen kattoikkuna, kattoverhoilu, vakionopeudensäädin, erinäisiä sähkökytkimiä, uudet jarrulevyt ja –satulat sekä erinäinen kasa muita pikku-osia jotka olivat paremmassa kunnossa kuin toisessa. Hylsy sai jäädä pihalle odottamaan vientiä purkamoon.
Laitoin kaikki uudet jarrut toiseen autoon ja ajelin sillä päivittäin töihin. Sillä välin tein toisen auton keulalta nostettuun 2-litraiseen SEH OHC-moottoriin täyden alakertaremontin. Yläkerralle en tehnyt mitään, koska siinä kilkattavassa käyttöautossa oli uusi yläkerta.
Siinä meni kolmisen viikkoa ja ajelin autolla hissukseen kilkatuksen takia, en kiihdytellyt kovastikaan ja nopeutta en nostanut yli sadan. Ääni pysyi entisellään ja auto toimitti tehtäväänsä.
Sit alkoi perä kilkuttamaan. No, ei se perästä tullut, vaan jarruista, sen tiesin jo heti. Kun avoin takajarrut tulivat käsijarrukengät tyypilliseen Omegan tapaan käsille. Jarrukilpi oli ruostunut siten, että käsijarrukenkien kiinnityspinnat korkkasivat ja jarrukengät pääsivät nappaamaan kiinni pyöränpultteihin. En ruvennut kilpiä vaihtamaan, koska laakerit olisi pitänyt irrottaa, joten tein kierteet perään ja sain siten systeemistä lopullisesti kestävän.
Laittelin siinä auton peltejä samalla kun ajelin sillä ja joka päivä se oli erikunnossa kun menin töihin. Välillä hyvinkin levottoman oloinen ja toispuolinen. Hitsasin näet tippalistat umpeen, alkuperäisten norsunkorvapeilien tilalle sain toiselle puolelle asennettua kromatun ”tuning”-peilin (sähkösäätö, lämmitys ja äärivalo + vilkku). Nuo peilit ostin US-Partsista samoin kun niiden kiinnikkeet. Kiinnikkeitä ei saanut enää vanhaan A Omegaan, joten suurella muotoilulla sain ne sovitetuksi B Omegan kiinnikkeisiin jotka piti Sialla kiinnittää oveen. Tein vain hanttarin puolen kunnes loppui kiinnostus ja tänä päivänäkin puuttuu vielä kuskin peili. Hyvä niin, koska vaihdan kuitenkin oven parempaan.
Siinä sit tuli tehtyä sitä sun tätä niin sisustaan kun ulkokuoreenkin. Sisustan maalasin kokonaan uusiksi verhoilujen osalta. Ostin purkkitolkulla VHT:n verhoilumaalia. Satiinin mustaa ja satiinin harmaata ja niillä maalasin koko sisustan uusiksi. Katonkin pilkoin ja asensin sen kattoikkunan viemäreineen ja sähköineen autoon ja samalla maalasin vaalean kattoverhoilun satiininharmaaksi. Takaikkunan maalasin mattamustalla sisältä kokonaan umpeen.
Penkeiksi asensin harmaat Senatorin penkit, jotka olivat muutama vuosi aikaisemmin tulleet mulle Jäppisen Paulilta osana Firenza kauppaa.


Kilahdus
Työ eteni vähitellen kunnes eräänä aamuna meinasin, että myöhästyn töistä. Mietin, että ajanko tavallista reittiä 10-tietä, vaiko menisinkö epänormaalisti moottoritien kautta. Jostain syystä kohtalokkain seurauksin valitsin jälkimmäisen. Ajelin siinä 140 lasissa kohti Turkua, kun pari kilometriä ennen Runosmäkeä koneesta kuului rasahdus ja se alkoi pitämään melkoista meteliä. Fiksu olisi päättänyt matkan siihen, mutta mä ajattelin, et mennään töihin vaikka nilkuttaen ja matka jatkui. Ääni paheni koko ajan matkan edetessä. Kaupunkialueella ajelin sallittua viittäkymppiä ja kalina oli jo melkoinen. Olin juuri pääsemässä linja-autoaseman kohdalle, eli parin kilometrin päähän työpaikasta, kun tuli viimeinen kolahdus; moottori sammui kuin seinään. Päästin auton rullamaan erään kerrostalon pihaan ja juoksin tien varteen. Työkaveri sattui juuri ajamaan ohi ja sain pummattua kyydin töihin. En myöhästynyt!
Illalla sitten kaverini Solan Askon kanssa käytiin hinaamassa auto talliini. En irrottanut edes kardaania, ajattelin, että menkööt laatikko *kulta* jos on mennäkseen.
Kotona sit Asko vannoutuneena Opel miehenä (ollut myös kerhomme jäsen, omistaa kaksi HA Vivaa ja toistakymmentä Opelia) halusi ehdottomasti alkaa selvittämään mikä oli kilahtanut. Hän oli näet ollut alkujaan sitä mieltä, että ääni tulee yläkerrasta, mä olin taasen alakerran kannalla. Pitihän tuo selvittää oliko ylä- vaiko alapää kilahtanut.
Moottori oli täysin jumissa. Hän irrotti kannen ja koko yläkerran, joka oli edelleen kuin uusi, no toki, eihän sillä oltu ajettu kuin noin 300 km. Tutkin kantta, nokka-akselia ja nostajia ja totesin ne virheettömiksi ja aloin asentamaan niitä kiinni moottoriin johon olin tehnyt alakerran uusiksi.
Asko jatkoi raadon kimpussa saamatta moottoria pyörimään harmissaan siitä, että oli ollut väärässä uskoen vian olleen yläkerrassa.
Eipä mennyt kuin tovi, niin Asko alkoi repiä moottoria pois keulalta. Asko saikin sen tallinorsuni nokkaan siinä kohtaa kun mä olin saanut toisen moottorin nippuun.
Kun lopulta moottori oli tallin lattialla yritin irrottaa vetolevyä, niin ei se onnistunut kun osa pulteista oli piilossa ja moottori ei pyörinyt. Ei kun öljypohja irti ja johan kilahduksen syy selvisi. Yhden kierokangen laakeriliuskat olivat menneet päällekkäin ja kiertokanki oli katkennut ja jumittunut öljypohjan ja kampiakselin väliin tulematta kuitenkaan pihalle.


Ja taas ajolle
Kilahtanut pata nostettiin tallin seinustalle varoittavaksi esimerkiksi ja alettiin asentamaan kasaamaani moottoria keulalle. Kun moottori oli jo keulalla alkoi pura/kasaa operaatio. Jostain syystä ruiskut eivät olleet samanlaiset. Joten johtosarja, suuttimet, ilmamassamittari vaihtoon. Molemmat olivat kyllä SEH-moottoreita, mutta vuosi eroa vuosimallissa.
Siinä sit väännettiin koko yö ja aamusta kahdeksalta oli auto taas ajokunnossa täysin ajamattomalla moottorilla varustettuna. Asko lähti töihinsä valkoiset maalarinhaalarit ihan mustana öljystä sekä mistä lie tallin lattialta irronneesta liasta. Mä taasen menin oman työpöytäni taakse US-Partsiin istumaan/nuokkumaan. Oli se pitkä päivä, mut hereillä tuli pysyttyä; Askon virkeystilasta en tiedä! Ja Kiitos Asko tästä avusta!!! ?


Parantelua
Autohan toimi kun kello, joten sai taas keskittyä johonkin muuhun. Ostin Motonetista Boshin nelikärkitulpat, US-Partsista Accelin +300 tulpanjohdot (kilpureihin tarkoitetut 10 mm paksut HiPo johdot) sekä Greenin Twister ilmansuodattimen (Twister= pestävä kartiosuodatin, jonka päässä propelli joka ”ahtaa” ilmaa imusarjaan.)
Tuo paketti muutti auton ajettavuuden totaalisesti. Aikaisemmin auto ei rullannut, vaan piti koko ajan painaa kaasua. Ei löytynyt sellaista kevyttä ajotuntumaa jota olisin halunnut. Mutta tämä paketti sai aikaan sen, että auto kulki kuin siivillään ja polttoaineenkulutus tippui pari litraa sadalla samalla herkkyys kaasupolkimeen löytyi.
Tein sitten Twisterille ilmanottoaukon hanttarin lokasuojaan käyttäen FD Victorin takatolpan tuuletusritilää. Samalla tietysti tarvitsi hitsata koko paketille uusi paikka yms. Se FD:n ilmaritilä mielestäni istuu auton muotoihin.
Ja taas ajeltiin viikko onnellisesti töissä kunnes koitti kesäloma.
Siinä välissä myin yhdet 1970 Camarossa olleet 15” talvirenkaat ja vaihdossa sain Opel/Vauxhallin 5-pulttisella jaolla olevat tyylikkäät ATP:n 17” alumiinivanteet. Taakse ostin niille 245/45 renkaat ja eteen 225/40 renkaat ja auton ulkomuoto ja ajettavuus kohenivat aika lailla.
Helmoiksi ostin 3000 Omegan helmat ja asensin ne paikalleen. Takaspoileriakin auto vaati ja ostin sit Senatorin spoilerin jonka ruuvasin kiinni. Mk3 Cavalieristani kävin ottamassa pois Aarnikotkamaskin ja asensin sen tähän kulkimeen.
Vakionopeudensäätimenkin asensin paikalleen samalla kun asensin uuden mp3 soittimen autoon.
(kuva 1: Punkaharjulla juhannusta viettämässä toispuolisella autolla.)


Matka jatkuu ja ylläri!
Lähdin Liedosta Tuijan luokse ajamaan kauhealla kiireellä lähtiessä ajotietokoneen nollaten. Kun pääsin perille Luvialle 110 km ajettuani oli keskikulutus ajotietokoneen mukaan 9,9 litraa sadalla. Siitä sit alkoi kesälomareissu Kerimäen kautta Punkaharjulle Silventoisen Heikin (Vaux mies myös, ostanut multa yhden Firenzan, Chevetten sekä HB Viva 90:n) kesämökille.
Mä ajoin mennessä ihan nopeusrajoitusten mukaan ja ohitukset tein lämän tiskiin lyöden, niin että kick-down heitti pienempää silmään. Ns. lepotaipaleet ajoin asentamani cruisen kanssa sallittua nopeutta. Tälleen ajeltiin koko idässä oloaika, kunnes paluumatkalla pyysin Tuijan rattiin. Tuija vierasti automaattivaihteistoa ja cruisea todeten ne ihan kamaliksi. Mutta matkan edetessä tuo yhdistelmä kelpasi kuin karkki jälkikasvulle. Tuijakin tykästyi autoon ja sen ns. ”hifi-laitteisiin”. Kun päästiin perille Lietoon, oli mittarissa 1550 km ja keskikulutus 6,5 litraa sadalla kilometrillä. Siis varsin taloudellinen ollakseen iso auto automaattivaihteistolla, jolla ajettiin normaalisti eikä kaasujalkaa säästellen.
Olin tyytyväinen tekniikkaan tehon- sekä taloudellisuudensuhteen ja päätin tässä kohtaa pitää sen sellaisenaan ja parantaa sitä ehkä Cat Camsin virinokalla sekä peltisarjalla.
Ja kuinkas kävikään? Se mopo taas!… Olihan mulla toki ajatuksia auton suhteen, mutta eihän Vaux-mies voi liikaa panostaa Opeliin (ei niissä mitään vikaa ole, vaan se ”normi” ajatusmalli). Eikös käynyt niin, että jollekin kaverille (taisi olla Heimo?) luennoin miten GM:n valmistamista autoista luetaan VIN-koodista kaikki ulos kunhan on tiedot mitä mikin numero ja kirjain merkitsee.
Ja kohtapa tää mies toteaa, että ei tää sun autosi ole Opel vaan Vauxhall. Mä siihen, et ei voi olla! Kyllä mä ymmärtäisin Astra farmarin, sillä ne on kaikki alkujaan Englannissa tehtyjä ja Suomessa on badget (merkit) vaihdettu, mut ei Omega/Carlton voi olla sitä!
Aikamme kun koodeja luettiin, niin pakko se oli uskoa, että mulla oli Englannissa valmistettu auto. Siis Carlton, joka oli Suomessa rekisteröity Omegaksi. Olkoonkin, että rekisteriotteessa lukee Opel. Tästähän mies sai virtaa yli kylän ja sit loppu onkin ihan oma tarinansa. Opelin kanssa en meinaan olis kyseiseen leikkiin lähtenyt. Ja taas tarvitsee kiittää kavereita.


Ja muutellaan…
Siinä sit hitsasin umpeen kylkilistan uria ja yhdistin A-pilarin sekä etulokasuojat saumattomasti yhteen. Kun katselin peräosaa jossa oli kiinni Senatorin spoileri, ei kokonaisuus istunut silmääni ja päätin muuttaa kokonaisuuden mieleisekseni. Ei kun laikkakone laulamaan, eikä mennyt aikaakaan kun peräosa oli irtonaisena tallin lattialla.
(kuva 2: Auto silvottuna peräosastaan ja jatkamisprosessi alkamassa.)
Ensitöikseni jatkoin autoa 70 mm pohjasta ja kyljistä. Seuraavaksi kasasin kahdesta takaluukunkannesta sopivan mittaisen ja istutin sen koriin kiinni hitsaamalla, sillä tähän autoon ei avattavaa takaluukunkantta tulisi. Myös sen Senatorin takaspoilerin muokkasin siten, ettei se ole enää irtomuoviosa, vaan laminoin sen kiinteäksi osaksi takaluukkua runsaasti muotoillen.
Kun olin saanut nuo työt tehdyksi, niin päätin muuttaa takaikkunankulmaa. Onneksi en ollut vielä vienyt romikselle varaosa-autoa, joten kävin leikkaamassa siitä irti takaikkunan. Sovittelin sit tuon ikkunankehyksen paljon alkuperäistä loivempaan kulmaan sekä siirsin sitä taaksepäin noin 150 mm alhaalta ja en ollenkaan ylhäältä. Tiputin lasia ylhäältä 100 mm alaspäin. Vielä on pieni ns. hyppy kattolinjassa ex-takaikkunan kohdalla ja nykyisessä lasin paikassa. Tuon pienen sulavuuseron tulen poistamaan jatkossa.
Koko kehyksen ympärille jouduin tekemään metripellistä palat, jotta sain kurottua kiinni nuo mittaerot. Samalla sit poistin takatolpista listat ja hitsasin takatolpista täysin saumattomat. C-pilari, eli takatolppa on alkujaan yhtä leveä ylhäältä kuin alhaaltakin, muutokseni myötä pilari kapenee ylöspäin. Näin sain autosta coupemaisemman. Olin varsin tyytyväinen sivuprofiiliin, siitä tuli hyvä; vaan ei paras! Joten vielä jatkossa muutan peräosaa siten, että saan kallistettua takavaloja ylhäältä enemmän ulos kuin alhaalta. Siis kylki ja takaluukun kansi pitää vielä kerran pilkkoa.
(kuva 3: Takaikkuna uudessa paikassaan, perä jatkettu ja spoileri istutettu kiinteäksi osaksi koria.)
Siinä ohessa sitten hitsasin takaovet osaksi koria ja samalla poistin niiden ulkokahvat. Kylkilinjasta tuli heti sopusointuisempi vaikka työ olikin vielä kovasti vaiheessa.
Sitten aloin asentamaan autoon ostamaani Senatorin takavalo/valopaneelipakettia. Eipä menneet valot koppaan sellaisenaan, eli selvä johtopäätös on, että Senator on erilainen takalokasuojistaan mitä Omega/Carlton. Senatorin takavalot ovat matalammat ja lisäksi niiden sivukaarre on erilainen. Eli, ei kun taas kylkeä silpomaan. Nyt piti peräosaan tehdä vaakaviiltoja, jotta sain muokattua takaosan pulleammaksi mitä se oli alun perin.
Kun olin saanut istutettua koko takavalopaketin paikkaansa, niin päätin, että eihän se tähän jää, sillä enhän mä ollut varustelemassa autoani Senatoriksi. Joten ei kun pilkkomaan Omegan/Carltonin takavaloja ja liittämään ne osaksi kokonaisuutta. Samalla sit silvoin yhden Omega/Carlton takavalojen Hella välipaneelin ja yhdistelin noita osia mieleni mukaan. Kokonaisuuteen lisäsin yhden Aarnikotka Badgen sekä 60-luvun alun Cadillacin V-kirjain badgen. Sit vielä mukaan lisää mielikuvitusta ja pinstripe maalarinteipillä muotoilin takavalojen valokuvioita uusiksi. Aikani kun olin säveltänyt peräosan kanssa (lue 2-3 iltaa), niin se alkoi miellyttämään silmääni. Vain sivuprofiili ei uponnut (tämä aiemmin mainitsemani kallistuskulman muutos olisi edessä).
(kuva 4: Jossain vaiheessa piti niitä viiltoja sun muita tehdä, että valot sopisivat koriin kunnolla.)
(kuva 5: Takapaneeli alkaa olla valmiina. Kaikkia kikkoja ei huomaa, sillä kuva ikävä kyllä hiukan tumma.)
Sit oli vielä edessä tinttaus, jotta Omega/Carltonin takavaloista irrotetut pakkivalot eivät olisi liikaa erottuneet kokonaisuudesta. Tinttaamalla sain takaosasta hyvinkin coolin näköisen kun valot eivät ole päällä, se on musta kuin s…malin naamavärkki.


Maski, puskurit ja ajovalot
Nuo auton orkkis puskurit eivät miellyttäneet silmääni, joten aika oli taas ostella osia. Ostin facelift mallin puskurit, jotka ovat massiivisemmat kooltaan ja kasvattavat auton pituutta. Samalla keskiosan pikku kromilista jäi pois ja tilalle tuli lista joka kiertää puskuria ylhäällä puskurin ja korin yhtymäkohdassa. Asentelin nuo puskurit autoon ja samalla asensin niissä olleisiin reikiin tintatut VW Golfin vilkut äärivaloiksi.
Mulla oli orkkismaskin sijaan välillä paikallaan 3000:sen Omegan maski, mut hyllytin senkin puskuriswapin myötä. Meinaan facelift mallissa maski on noin 40 mm matalampi. Kävin ostamassa Motonetistä uuden maskin ja liitin siihen Aarnikotka maskinosan joka oli siitä mun Mk3 Cavalierista. Siinä sit piti hitsailla muovia, sillä V-lle piti saada aikaiseksi tilaa puskurissa.
(kuva 6: Vaux-maskin sovittelu meneillään.)
Keulan ilmettä piti saada muutettua, joten ostin Generator 3 ns. tuning ajovalot tai mikä lie oikea nimitys moisille. Eihän näin vanhaan autoon sellaisia omia suoraan pulttaa kiinni valoja saanut. Ensin ostin Omega/Carlton ajovalot jotka oli varustettu lisäpitkillä, mutta myin ne hyvästä hinnasta lopulta pois. Otin koesovitukseen useamman eri automallin ajovaloja jotka silmämääräisesti ajattelin saada sovitetuksi koriin. Parhaiten kaarevuutensa ja muotonsa puolesta sopivat BMW:n ajovalot. Nämä olivat muistaakseni 4-ovisen E35 korisen Bemarin valot.
Noiden ajovalojen asentaminen oli omansalainen savotta. Johdotukset piti uusia, jotta saisin kaikki valot toimimaan aina Angel Eyes parkkeja myöden. Kiinnikkeet piti rakentaa täysin uusiksi sekä konepellistä leikata palat kulmista pois. Aikani kun lamppuja sovittelin sain ne asennetuksi niin, että olivat symmetriset ja keskisäädöllä valokuviotkin olivat kohdallaan. Tuo asennus jäi sitten siihen; vielä en alkanut peltejä tekemään jotta saisin peitetyksi reiät. Tuo työ edessä sitten myöhemmin.
(kuva 7: Uudet ajovalot asennettuna paikalleen.)
Ensin ostin lamppuihin normi H1 ja H7 vihreät polttimot sekä vihreät led parkit. Sittemmin päätin hyllyttää H1 ja H7 polttimot ja tilalle tilasin kaksi Xenon sarjaa.
Puskureista hitsailin ja kittailin erinäisiä uria umpeen ja asensin paikalleen vanhanmalliset sumuvalot, jotka on vielä tinttaamatta.


Muutokset jatkuvat
Seuraavaksi päätin tehdä alustan kuntoon. Jarruthan olin jo uusinut, joten seuraavaksi lähdin alustan kimppuun. Takapään ilmaiskarit olivat ihan toimivat kompressoria myöden, joten ne eivät aiheuttaneet toimenpiteitä. Mutta jouset vaihdoin. Asensin joka nurkkaan uudet 55 mm madaltavat jouset. Kyseessä on K&N:n alustasarja jonka olin ostanut US-Partsissa työskennellessäni.
Samalla sitten hitsasin pohjassa ja pyörien sisäkaarissa olleet pienehköt ruostevauriot kuntoon. Suojasin kaikki kotelot Tectylin kotelosuoja-aineella ja koko alustan pyörän koteloita myöden suojasin hyvin reilulla kerroksella kiveniskumassaa. Nyt oli alusta kokonaan valmis ja moitteettomassa kunnossa.
Seuraavaksi oli vuorossa takalokasuojien kaarien muotoilu. En tykkää ollenkaan A Omega/Carltonin suorista takalokasuojan kaarista, joten ne piti saada pois. En halunnut tehdä autosta ihan Senatoria vieläkään, joten en lähtenyt toteuttamaan työtä helpolla, eli käyttämällä Senatorin takakaaria.
Olin ottanut varaosa-autosta talteen sen etulokasuojat. Toinen oli ruosteeton vanha ja toinen kokonaan uusi. Otin nuo kaaret työnalle ja kävin penkomassa uusien peltiosieni varastoa ja yritin löytää lokasuojat joista saisin kaarelle jatkoa. Ei löytynyt sopivia, joten pilkoin yhden uuden B Vectran oven pintapellinkorjauspalan ja aloin muotoilla siitä lokasuojan kaarille jatkopaloja. Tuo jatkopala oli tarpeen, koska nämä etulokasuojat olivat toisesta päästään liian matalat takakaariksi sovellettaviksi.
Hitsasin nuo tekemäni palat lokasuojiin kiinni ja niin minulla oli takakaariksi soveltuvat aihiot tehtynä. Tarkoituksenani oli käyttää vasenta etulokasuojaa oikeassa takakaaressa ja päinvastoin.
(kuva 8: Tulevat takakaaret tehtynä riittävän laajaan kaarimuotoon ja odottamassa paikkaansa hitsaamista.)
Aloin hitsaamaan kaaria kiinni koriin. En halunnut toteuttaa projektia niin, että leikkaisin vain pienet kaaripalat ja siten saisin aikaiseksi kaarevat pyöränkaaret. Päätin hitsata suuremman kokonaisuuden, jonka sitten myöhemmin tinaamalla muotoilisin kylkipeltien mukaisesti. Osa kaarista meni takapuskurien päälle ja ne tarvitsee sitten kiinnittää puskuriin saumattomasti.
Näin hitsailin molemmat kaaret paikkaansa ja muotoilu lopulliseen muotoonsa jäi vaiheeseen, sillä ajoin auton tässä välissä Laitilaan talliini odottamaan aikaa sen rakentamiselle.
(kuva 9: Takakaaret hakevat muotojaan. Alakulmat on vielä muotoilematta tässä vaiheessa.)


Sisustan kimpussa
Tosiaan maalasin koko sisustan uusiksi, mutta hylkäsin sitten lopulta alkuperäiset ovipahvit ja korvasin ne ostamillani Senatorin ovipahveilla. Jotta homma ei olis taas niin yksinkertainen, niin muutoksia oli luvassa. Pahvit kyllä sopivat paikkaansa, mutta ovien sisäavauskahvat olivat erimalliset. Eipä noiden pahvien mukana tietystikään tullut niitä kahvojen pohjia, joten ne piti ostaa erikseen. Myös kojelaudan osalta tuli eteen muutoksia. Alkujaan sivuilmansuuttimet olivat osana kojelautaa ja nyt näiden pahvien mukana ne piti siirtää osaksi ovipahvia ja muokata kojelauta sopivaksi. Halusin näet kuitenkin pitää alkuperäisen kojelaudan, kun olin sitä jo muokannut mieleisekseni. Nyt on siis edelleen etuovista pahvit irti, sillä nuo muutokset pitää toteuttaa ensin.
Takapahvit asensin kyllä paikalleen. Ovethan eivät tule enää aukeamaan, joten tein pikku muutoksia ja hukkasin ovien sisäkahvojen paikat ja siten sain takaosan kuntoon.
Hiukan vaikea oli takapenkille kulkea, mutta etupenkkien kiskoihin tein muutoksia, jotta kulku helpottuisi. Samalla sitten asensin takabaksiin subwooferin ja asensin laadukkaat 6x9” kaiuttimet takaikkunalle orkkis paikkoihin niitä sopivasti muokaten jotta tuo asennus onnistui. Samalla tein kaikki sähköt uusiksi takavaloille, sillä kaikki piti rakentaa uusiksi.
Takaosa alkoi olla sisustaltaan kunnossa, joten vielä lattialle heitin Aarnikotka logolla varustetut muovimatot jotka ovat lähtöisin FE VX 2300 GLS mallista.
Sitten seuraavaksi kojelaudan kimppuun… Asensin muutamia lisämittareita, sellaisia Smoke mittareita, jotka ilman valoa ovat ihan mustia näyttöalueeltaan. Samalla sijoitin uusiksi takaiskunvaimentajien säätöpaneelin ja tein muitakin muutoksia. Hankkimani uuden soittimen asennus jäi vaiheeseen, olin ostanut tovi aikaisemmin soittimen joka toistaa kaikkia erilaisia dvd- ja musiikkiformaatteja ja myös sille näytön (TV:llä varustettu) ja digiboksin. No, nuo asennukset täytyy tehdä myöhemmin.
Auto alkoi olla sisältä jo varsin hyvässä mallissa, joten se sai jäädä odottamaan kojelaudan ilmansuuttimien muokkausta ja oli aika siirtyä muihin kohtiin.


Moottori ja varaosa-autoja
Vaikka auton moottori oli käytännössä ajamaton, niin nälkä kasvaa syödessä. Kaverillani Heinosen Pasilla oli 3,6-litrainen Irmcher rivikutonen jemmassa. Pasi oli ajatellut tuota moottoria Ventoraansa Vauxin orkkis 3,3:sen sijalle. Kun aikamme asiasta keskustelimme Pasi vakuuttui siitä, että ei kannata ”Opelisoida” Ventoraa liikaa (autossa on jo Opelin ruisku Vauxin koneen kyljessä ja tehoja hurjasti) ja niinpä teimme kaupat tuosta 3,6 moottorista. Tämä perusmoottorihan on sellainen joka on Lotus Calton/Omega malleissa. Tarkoitukseni on nyt jotenkin muuttaa moottoria tuohon suuntaan, saa nähdä vaan kuinka pitkälle asiaa tulee toteutettua vai siirtyykö se sellaisenaan auton keulalle. Nyt moottori seisoo auton vieressä odottamassa aikaani.
Koska halusin säilyttää autoni automaattivaihteisena, niin eteen tuli tuollaisen vaihteiston hankinta. Pasilla oli kyllä moottorin perästä sen alkuperäinen automaattivaihteisto, mutta siitä emme kauppoja tehneet. Ostin siis yhden 2,4i Omegan ihan vaihteiston takia. Nyt tuo auto seisoo odottamassa tämän VauxOmegan ex-tekniikkaa keulalleen.
Ostin sitten vielä yhden Omegan lisää varaosiksi. Toinen laitilalainen Vaux-harrastajakaverini Härkäsen Mika tarvitsi moottoria, joten annoin hänelle moottorin ja pidin itselläni tuon keulakolaroidun korin. Paljon en siitä autosta hyötynyt, mutta sainhan hyvät etuovet nyt ainakin ja muutamia pikkuosia. Myöhemmin sitten sovimme, että hänen käyttö Omegansa tulee mulle, kun hän sen päättää jättää pois jokapäiväisestä ajosta.


Ja mitä tuleman pitää?!
Nyt auto on seissyt varsin pitkään tekemättömänä, sillä asunnon- ja tallinteko on vienyt lähes kaiken aikani töiden ohella. Kunhan kesä kääntyy syksyksi, niin eiköhän edistystä ala tapahtumaan tämänkin ikuisuusprojektin osalta. Päässä on monia ideoita ja auto on muotoutumassa yhä lisää coupemaisemmaksi ja oikean kaksiovisen auton näköiseksi sivuprofiililtaan. Miten nuo ideani tulen toteuttamaan, niin en kerro sitä vielä, vaan sitten kun työ on saatettu päätökseen. Joten palataan aiheeseen VauxOmega vielä tuonnempana…

[laiska`s custom]

Ostin Motonetista Boshin nelikärkitulpat, US-Partsista Accelin +300 tulpanjohdot (kilpureihin tarkoitetut 10 mm paksut HiPo johdot) sekä Greenin Twister ilmansuodattimen


(Twister= pestävä kartiosuodatin, jonka päässä propelli joka ”ahtaa” ilmaa imusarjaan.)



Tuo paketti muutti auton ajettavuuden totaalisesti. Aikaisemmin auto ei rullannut, vaan piti koko ajan painaa kaasua. Ei löytynyt sellaista kevyttä ajotuntumaa jota olisin halunnut. Mutta tämä paketti sai aikaan sen, että auto kulki kuin siivillään ja polttoaineenkulutus tippui pari litraa sadalla samalla herkkyys kaasupolkimeen löytyi.

näköjään fysiikan lakejakin voi rikkoa,ei mitään jos frotee pyyhkeellä vois pyyhkiä naaman kerran viikossa mut aikuinen ihminen juttelee pokalla tollasta.

[makke]

---

[laiska`s custom]

jos omegan alkuperäis ilmanpuhdistin kuristaisi se tapahtuisi max tehon kohalla,80km matkavauhdissa tehon tarve 18-22hv noin karkeesti. perustuen alkuperäiseen automaatin kulutukseen mikä on luokkaa 7.5-8l 100km kohti 80km maantienopeudessa. autossa 122hv millä teholla puhdistin ei kurista ni miten se kuristaisi 100hv pienemmällä teholla?
asian todentamisen voi suorittaa vaikka 2"kuulaventtiilin asentamisella ilman ottoon ja ajossa kuristaa putken pinta alaa niin kauan jotta kulku huononee ja katsoa sen jälkeen kuinka kiinni hana on.

mites kuvittelet alkuperäisen puolan antavan virtaa ulos määräänsä enenmän?

no saahna siinä itsellensä uskoteltua että asia on näin jos vertaa epäkuntoiseen autoon saavuttamaansa tulosta,pakoputken pääkin oli niin iso jotta putkessa oli alipaine näin moottorin ei tarvinnut tehdä työtä poistaakseen pakokaasun.kaasupohjassa teho kasvoi potenssiin pii ja alipaine imi pakoventtiilit pakokaasun mukana ulos,ei kestänyt enenpää ottaa tehoa ulos vakio osilla

[MIKAVON]

.....

[makke]

---

[MIKAVON]

Miten on mm. Volkkarin TDI:n kanssa? Ahtoa ei nosteta, vaan lisäboksilla parannetaan polttoprosessia ja samalla tehot kasvaa ja kulutus pienenee. Voiko se nyt olla niin vaikeaa tajuta, että merkityksettömilläkin asioilla voi olla vaikutusta lopputulokseen?

Sillä "lisäboxilla" puututaan nimenomaan moottorinohjaukseen lisäten esim. syöttöä tietyissä tilanteissa, tietyillä kierroksilla ja tietyllä kuormituksella.

[laiska`s custom]

no nyt oli jo mun viesti poistettu

4kärki tulppa auttaa tulpan kestoikään,näin saadaan vaihtoväli pidemmäksi koska tulppien vaihto joihinkin nyky moottoreihin on iso työ. jos jotain ymmärrät sähköstä ymmärrät myös sen tosiasian että 4kärkisellä menetetään sytytys tehoa verraten normi kynttilään.

tulpanjohtojohdot on ihan normi sähköjohtoa,tietyistä neliöistä menee tietty virta läpi tietyllä hukka %,ok?
virtaa nostamatta ei johto tule pieneksi,ok? tän asian voi halkoa vaikka kirjaksi ei se muutu tästä mihinkään.msd 6poksilla riittää viellä omegoissakin olevat kupari johtimet.

alkuperäinen ilmanpuhdistinkotelo toimii taas imuäänen vaimentaja,siitä johtuu oudot muotoilut.omegassa ilman otto suodatinkoteloon on järkevästi sijoitettu alunperinkin,esim 3000omegassa rata ajossa imuilma pysyy järkevissä lämmöissä alkuperäisenä.

omegassa löytyy tietyistä vuosmalleita katalysaattori,huonolla palotapahtumalla oleva moottori rikkoo katalysaattorin kohtuu pikaisesti,miksei siis omegasta hajoa jos sen palotapahtuma on niin huono että jopa sinä saat siihen parannusta aikaan mututuntumalla??

-olet koittanut korjata viallista autoa oudoin metodein,tuloksena jotenkin nilkuttava yksilö.

-omasta mielestä olet poistanut tyhmien insinöörien omegaan jättämät viat,samalla sait 40hp lisää tehoa ja polttoainetalous pieneni puoleen.

koitas myydä toi raportti vaikka tv shoppiin,siinä olis ura edessä,helppo myydä kun uskoo ittekkin.

[-Jouni-]

no nyt oli jo mun viesti poistettu

Kuka poistanut? Taas meinaa Moderaattori saada syyt... Moderoitu kyllä on, mutta ei Laiska sun jutuista ensimmäistäkään ole toimestani poistettu...

[makke]

---

[laiska`s custom]

no ei kysymys ole mistään voitosta vaan mietippäs kun jutun lukee joku asiaan vihkiytymätön ja menee *takamus* edellä puuhun.omega menee vakiona automaatilla kuin sukkasillaan ja kulutus äärinmäisen pieni noin isolle automaatti autolle.kulutuksen pienentämiseksi rullanokka ja pidempi peräruuvi todennäköisesti ainoat keinot.siinähän on pakosarja aivan vaalean harmaa,ja niin ruukaa käymään lambda arvojen olessa kohillaan.

[p.jäppinen]

Tota eikö kumpikaan oo kuullu että vanhojen ja tod. näk. melko väsyneiden tulppien, johtojen ja suodattimen tilalle kun vaihtaa uudet (vaikka sitten erikoisemmat) nii suorituskyky kyllä nousee ja kulutus pienenee

[-Jouni-]

No aivan varmaa ainakin on että jos ilman suodin on tukossa ja siihen vaihdetaan mikä tahansa puhdas tilalle niin mutosta tulee, tulppien kanssa sama jos ne on ihan loppu, niin taas laittamalla mitkä tahansa uudet tulpat saadaan muutos. Tulpanjohtojen suhteen se ei taida kuitenkaan olla ihan yhtä selvä asia. Toki jos johdot on vialliset ja kipinä pomppaa hukkaan matkalla niin varmasti uusilla ehjillä saadaan parannusta. Toki uudet johdot ei aina ole itsestään selvästi parhaat. Perusmoottorissa ei saavuteta kunnossaoleviin vakio-osiin nähden merkittävää parannusta millään edellämainituilla keinoilla. Toki silloin ollaan vasta tehtaan arvoissa....

Se pitä takapuolituntuma sanoo ei sitte liity millään tähän asiaan. Se on moneen kertaan eri tutkimuslaitosten toimesta tutkittu että mainituilla osilla saadaan korkeintaan 0-5% tehonlisäys, ja sekin riippuu monesta muusta asiasta. Nykyautoissa joissa on kehittyneempää moottorinohjausta saadaan merkittävämpiä hyötyjä, mikäli moottorinohjaus pystyy hyödyntämään muutoksen tuoman edun, muutoin ei tapahdu muutosta.

[laiska`s custom]

Tota eikö kumpikaan oo kuullu että vanhojen ja tod. näk. melko väsyneiden tulppien, johtojen ja suodattimen tilalle kun vaihtaa uudet (vaikka sitten erikoisemmat) nii suorituskyky kyllä nousee ja kulutus pienenee

tätä nyt lähinnä ajoin takaa tossa kun kirjoitin että jos vertaa epäkuntoiseen autoon,ni paraneehan se.

no eipä tulpilla,putsarilla ja johdoilla saada edes sitä 1% lisää vääntöä vaikka moottorinohjaus olisi kuinka kehittynyt vaan.

http://www.opelclubfinland.fi/forum/vie ... 6&t=179811 tuol on samantasoista juttua,pitääkö linkittää ristiin ni on vehkeet saman tasosia sitten viivalla?

[Jarko]

Tuosta uusmuotoillusta luomuksesta olisi kiva nähdä kuvia. Saatko joskus sellaisia laitetuksi?